Ajatuksia romaniasiain työryhmätapaamisesta Krakovasta

Puola kutsui eri maita keskustelemaan romanien ammatillisesta aikuiskoulutuksesta kolmepäiväiseen tapaamiseen marraskuun lopussa. Kajaanista tapaamiseen osallistuivat AIKOPAn Mervi Summanen ja romaniväestön edustajana Rickhard Långström.

Krakovan tapaamisessa olivat mukana Suomen lisäksi Makedonia, Bosnia-Hertsegovina ja Puola

Romanien kouluttautuminen ja työllistyminen ovat Euroopassa ajankohtaisia: kaikkialla on ymmärretty, että vain koulutukseen panostamalla romanit integroituvat yhteiskuntiin entistä paremmin. Tähän samaan tavoitteeseen liittyy myös Kainuussa meneillään oleva hanke Lohiba buttijatta.

 

Mervi Summanen kertoo, että hän sai muiden maiden esittelyistä ja kokemuksista vahvistusta siihen, että Kainuun romanihankkeessa on tehty oikeanlaisia asioita: ”Tukemalla ja kannustamalla aktiivisia romaneja eteenpäin koulutus- ja työuralla koulutetaan alueelle edelläkävijöitä. Heidän kauttaan kaikkien romanien ulottuvilla olevat mahdollisuudet tulevat näkyviksi.”

Rickhard Långström oli Kainuun romaniväestön edustajana ja osallistui aktiivisesti keskusteluihin.

Rickhard Långström tiivistää tapaamisen antia: ”Minusta tuntuu, että pystyimme auttamaan puolalaisia romanityön linjausten muodostamisessa. Yksi linjauksista oli, että jos romaniperheessä on joku aktiivinen, niin tuetaan koko perhettä. Lisäksi ministeriötason seurantaa lisätään, jotta hankkeiden tuloksista saadaan parempi käsitys. Henkilökohtaisesti minulle oli tärkeää, että sain tuoda oman ruohonjuuritason näkemykseni esille. Se oli vastuullinen tehtävä.”

 

Eri valtiot ovat romaniasioissa erilaisissa vaiheissa ja tilanteissa yhteiskunnallisista rakenteista johtuen. Suomessa romaniasioita hoidetaan rakenteellisesti: romaniasioita koordinoi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva Romaniasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnan kautta Lohiba buttijatta pääsi Krakovan tapaamiseen.

 

Suomessa romanien työllistyminen on haastavaa, vaikka he ovat viimeisten vuosikymmenten aikana nostaneet koulutustasoaan. Ammatillinen koulutus ei läheskään aina takaa pääsyä työelämään. Puolassa taas on erilaisia romaniyhteisöjä, joista osa on lähes eristäytynyt valtaväestöstä. Bosnia-Hertsegovinassa ratkaisuja etsitään koulutuksen lisäksi asunto-oloihin liittyviin asioihin, kuten Makedoniassakin. Kahden miljoonan asukkaan Makedoniassa on 55 000 romaniksi rekisteröitynyttä henkilöä, ja kuitenkin epävirallisen arvion mukaan maassa elää 155 000 romania. Nuoressa valtiossa romanit ovat vakiinnuttaneet asemansa jopa aina ministeritasolle asti. Osallisuus, aktivointi ja koulutuksen merkityksen tekeminen näkyväksi ovat kaikkien maiden tavoitteita romanityössä.

 

Krakovan työryhmätapaamisen järjesti CAHROM, joka on Euroopan neuvoston hallitusten välinen romaniasioiden asiantuntijakomitea. Onneksi matkalla ehti myös tutustua Vanhaan kaupunkiin (Vanhankaupungintori) ja juutalaiskaupunginosa Kazimierziin.

Mervi Summanen vilkuttaa Mariankirkon edessä. 

Romaninaisten asemaa parannetaan ruohonjuurilla ja kabineteissa

Kajaanilaiset romaniaktivistit Ramona Grönstrand ja Tanja Svarts Lindgren osallistuivat jo toista kertaa kansainväliseen romaninaisten konferenssiin. Tämän vuotinen konferenssi järjestettiin Skopjessa, Makedoniassa 6.-7.10.2015. Edellinen konferenssi järjestettiin Suomessa vuonna 2013 ja samat osallistujat olivat tuolloin ensimmäistä kertaa kansainvälisessä romaninaistenkonferenssissa.

Konferenssissa käsiteltiin romaninaisten näkökulmasta tärkeitä ja eri maiden romaninaisia yhdistäviä teemoja kuten naisten yhdenvertaisuutta, ruohonjuuritason paikallista osallisuutta ja voimaantumista, poliittista vaikuttamista ja eri maiden romanipoliittisia toimintaohjelmia sekä sosiaalisia ongelmia.

Romaninaisten asioiden edistäminen asialistoille

Suomen delegaatiossa olivat paikallistasoa edustaneiden Tanjan ja Ramonan lisäksi mukana Romano Mission toiminnanjohtajan Tuula Åkerlund, Etelä-Suomen Aluehallintoviraston romaniasiain suunnittelija Malla Laitin ja romaniaktivisti Miranda Vuolasranta sekä valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajan Tarja Filatov sekä Sosiaali- ja Terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sarita Friman-Korpela.

Konferenssin avausistunnossa Romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja piti Suomen hallituksen puheenvuoron. Puheenvuorossaan Tarja Filatov korosti, ettei valtioilla ole kriisiajasta huolimatta oikeutta unohtaa kansallisia vähemmistöjämme ja heidän oikeuksiaan. Ihmisoikeudet eivät saa olla mielipidekysymyksiä eivätkä riippuvaisia poliittisista tai taloudellisista suhdanteista.

”On tärkeää, että romaninaisten voimaannuttamiseen tähtääviä toimia tehdään kaikilla tasoilla, valtakunnan tasolla, alueellisesti ja paikallisesti. Romaninaiset vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan joka päivä. He ovat mukana vapaaehtoistyössä ja heillä on vahva asema romanijärjestöissä. Silti naisnäkökulmaa on syytä vahvistaa läpileikkaavasti kaikissa toimissa," Filatov sanoi.

Suomen tavoitteena on romaninaisten aseman edistämisen valtavirtaistaminen osaksi kansallisia romanistrategioita sekä tasa-arvo ohjelmia. Konferenssissa Suomi perään kuulutti lisäksi eri kansainvälisten toimijoiden yhteistyön lisäämistä.

 

Viides Euroopan romaninaisten konferenssi keräsi osallistujia eri puolilta Eurooppaa.

 

 

Paikalliset romanityöryhmät pääsivät esille

Kajaanilaiset romaninaiset esittelivät yhdessä konferenssin työpajoista paikallisten romanityöryhmien toimintaa. Tällaisia pienen kunnallisen rahoituksen, erilaisten valtionavustusten, mahdollisen hankerahoituksen ja paikallisen vapaaehtoistyön voimin toimivia työryhmiä on Suomessa jo noin kahdellakymmenellä eri paikkakunnalla. Romanityöryhmät koostuvat kunnan tai kaupungin työntekijöistä, paikallisen romaniyhteisön jäsenistä ja erilaisten järjestöjen ja kolmannen sektorin toimijoiden edustajista. Kunkin työryhmän toimintaa ohjaavat ensisijaisesti paikallisen romaniväestön tarpeet sekä romanipoliittinen ohjelma.

Paikallinen yhteistyö viranomaisten ja romanien välillä parantaa tiedonkulkua ja erilaisten ennaltaehkäisevien tukitoimien kohdentumista sekä ratkaisukeskeistä työskentelyä romaniväestönelinolosuhteiden kehittämiseksi.

 

Tuula Åkerlund toi Living library- oheistapahtumaan mukaan Naisten vuoro ja Muutoksen vuoro-projektien englanninkieliset kuvaukset, jotka kiinnostivat osanottajia todella paljon. Kaikki materiaali jaettiin ja pyydettiin myös lisää tietoa. Ainakin kaksi maata ilmoitti, että pyrkii kokeilemaan malleja myös omissa maissaan. Myös suomalaiset romaninaisvankien ja romaninaisten kohtaaman väkivallan vastaiset hankkeet saivat paljon huomiota ja niistä pyydettiin lisää tietoa.

Tarjolla laajempi näkemys romanien tilanteeseen

Konferenssin päätyökielet olivat romanikieli ja englanti, mutta tulkkaus oli järjestetty mm. ranskaksi ja espanjaksi. Tanja Svarts Lindgren kertoo konferenssin kielten olleen rikkaus. ”Olen aina halunnut oppia enemmän romanikieltä ja oli hienoa päästä konferenssissa kuulemaan kuinka romanikieltä muualla puhutaan. Tulkkauksen avulla ymmärsin muiden naisten puhumaa romanikieltä ja tunnistin joitain sanoja ja lauseita Suomen romanikielen pohjaltakin. Englannin kielellä pärjäsin muuten hyvin, mutta jotkut vaikeammat politiikkaan liittyvät

sanat jouduin tarkistamaan sanakirjasta tai kysymään matkakumppaneilta. Oli mukava huomata että pysyin kokoajan mukana konferenssin kulussa ja asioiden käsittelyssä. Kyllä se niin vain on, että kielten opiskelu mahdollistaa laajemman kansainvälisen romanityöskentelyn.”

Konferenssimatka kokeneiden kansainvälisten vaikuttajien ja romanityöntekijöiden mukana tarjosi uusia kokemuksia, laajempaa näkemystä kansainvälisen romanityön ja erityisesti naistyön merkitykseen sekä romaninaisten nykytilanteeseen Euroopan tasolla.

Vuoden 2013 ja 2015 konferenssien välillä on tapahtunut useissa maissa myös pientä muutosta parempaan nimenomaan romanien omassa vaikuttamistoiminnassa, vaikka väestö on todella köyhää ja elinolot epävakaat.

Konferenssin jatkotoimenpiteeksi kehittyi ajatus romaninaistyön kehittämisestä Suomessa. Tämä edellyttää romaninaisten osallisuutta lisäävien toimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla.

 

Naisten asian edistämistä ruohonjuurilta Euroopan tasolle

Pääsihteeri Sarita Friman-Korpela toimi konferenssissa Romaninaisten oikeuksien edistäminen valtavirtaistamistyöpajan puheenjohtajana. Lisäksi hän fasilitoi Phenjalipe- verkoston tulevaisuutta käsittelevän keskustelun sivutapahtumaa ja toimi työryhmien tuloksia käsittelevän istunnon puheenjohtajana. Phenjalipe-verkoston osalta paikalla toimijat pitivät tärkeänä, että verkosto kehittyisi löyhästä verkostosta rekisteröidyksi yhdistykseksi. Kansainvälisen romaninaisten järjestö IRWN ja Phenjalipe-verkoston yhdistäminen sai laajaa kannustusta osallistujien keskuudessa.

Romaninaisjärjestöjen yhteinen näkemys oli, että järjestötoiminnan vahvistumisen esteenä on kaikenlaisten resurssien puute.



 

Pääsihteeri Sarita Korpela, kansanedustaja Tarja Filatov ja erikoisasiantuntija Miranda Vuolasranta yhdessä paikallisen romaniaktivistin kanssa kuvassa.

Miranda Vuolasranta toi konferenssin yleiskeskusteluissaan esille tarpeen perustaa Euroopan neuvoston sisälle pysyvä mekanismi tukemaan romaninaisten oikeuksien edistämistä.

Loppupuheenvuorossaan Euroopan Neuvoston erityisedustaja Erich Bunjes lupasi, että EN tulee sisällyttämään romaninaisten aseman osaksi EN:n sisäisiä rakenteita. Lisäksi Bunjes kertoi, että EN on budjetissaan sitoutunut järjestämään vuosina 2017 ja 2019 konferenssin. Pääsihteeri Friman-Korpela piti tärkeänä, että seuraavaan konferenssin valmisteluihin kiinnitetään myös erilaisia tasa-arvoinstrumentteja.

 

Jos valtiot pitäisivät lupauksistaan kiinni

Erityisen mieleenpainuvaksi koko romaninaisten konferenssissa jäi ruotsalaisen romaniedustajan ja naisaktivistin Soraya Postin puheenvuoro. ”Valtiot eivät ikävä kyllä ole tasa-arvoisia romaneja kohtaan. Tällaisia konferensseja ei tarvittaisi jos valtiot pitäisivät kiinni lupauksistaan ja tekisivät sen minkä voivat.”

Tanja Svarts Lindgrenin ja Ramona Grönstrandin mukaan romaninaisena eläminen muuttuvassa maailmassa edellyttää jatkuvaa pohdintaa siitä kuinka eletään romanina. Mitkä vanhat tavat ja toimintamallit tulee säilyttää ja siirtää tuleville sukupolville ja miltä osin olemme valmiita muuttamaan omaa arkeamme.

Tanja Svarts Lindgren ja Ramona Grönstrand