Lohiba buttijatta -hanke on kestänyt vuoden ja ELY-keskus on myöntänyt sille jatkoaikaa tammikuun 2017 loppuun asti. Se on ilo, koska paljon on vielä tehtävää.
Syksyn aikana hankkeessa aiotaan:
- järjestää työnhakuvalmennusta ja TuRom-koulutus (29. - 30.8.2016)
- ohjata työn- ja opiskelupaikan hakua ja
- tukea opiskelemassa olevien työharjoittelupaikkojen etsimistä, tehtävien tekoa ja antaa ylimääräistä opinto-ohjausta.
Hankkeesta on kirjoitettu keväällä myös Latso Diives -lehdessä.
Hyvän kesän toivotukset kaikille ja tapaamisiin syksyllä hankkeen parissa.
Terv. Ramona
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Korussa voi olla sukupolvien perinne – arvokoruilla testataan romaninuoren kykyä kantaa vastuuta
Koruilla on monia merkityksiä kantajalleen, ja erityisen rakkaita ovat usein korut, jotka on saatu lahjaksi tai peritty. Koruilla voidaan viestiä myös tiettyyn yhteisöön kuulumisesta. Suomen romaniyhteisöllä on tunnetusti rikas koruihin liittyvä perinne.
Tanja Svarts Lindgren (vas.) ja Ramona Grönstrand pukivat kamee-korut ylleen, vaikka useimmiten niitä käytetään vain juhlissa. Kuva: Nadja Mikkonen / Yle Monella meistä on rakkaita koruja, jotka on saatu esimerkiksi perintönä tai lahjana ja joihin liittyy tunneside. Sen huomasi teollinen muotoilija ja korujen tekijä Kaisa Sipovaara aikanaan pro gradu -työssään, jossa käsitteli korun merkitystä kantajalleen.
Esimerkiksi vihkisormukset, huomenlahjat tai mummon vanhat kaulakorut ovat koruja, joihin liittyy muisto tai tunneside toiseen ihmiseen, Sipovaara kertoo.
Sipovaaran mukaan korujen merkityksessä näyttäisi olevan kaksi eri puolta. Ne ovat yksilölliset tekijät, kuten korun tuoma estetiikka tai identiteetin rakentuminen, ja sosiaaliset tekijät, kuten ihmissuhteet tai korun tuoma perintö.
Kotona, kun olin nuori ja olin hölmöillyt, ensimmäisenä sanottiin: "No niin, annapas korut tänne."
– Ramona Grönstrand
– Itse pyrin tekemään tuotteen siten, että käyttäjä itse viimeistelee korun omalla persoonallaan, kertoo koruja sivubisneksenä tekevä Sipovaara.
Korut luovat joskus vahvojakin merkityksiä. Kalevala-korujen käyttäjä voi olla perinnerakas samalla tavalla kuin Suomileijona-riipuksen ystävä, ja koruista saadut mielikuvat voivat vaihdella.
– Uskaltaisin väittää, että suomalainen haluaa korulta laatua ja puhtautta, ja halutaan tietää, mistä se on peräisin, Sipovaara toteaa.
Korut viestittävät ryhmään kuulumisesta
Koruilla voidaan viestittää tiettyyn yhteisöön kuulumista. Esimerkiksi rippiristi kertoo konfirmaation merkityksestä, ja myös etnisillä ryhmillä, kuten saamelaisilla ja romaneilla, on omia koruperinteitään.
Ramona Grönstrand ja Tanja Svarts Lindgren omistavat perinteisiä, isoäideiltään perimiä koruja. Koruissa piileekin valtava tunnearvo.
– Ennen romanit olivat kiertävää kansaa. Kaikki omaisuus kulki mukana, ja silloin korut olivat pääoma. Ja ne kulkevat perintönä polvesta toiseen, kuten minunkin korussani lukee äitini nimi, Svarts Lindgren kertoo. Valikoima perinteisiä romanikoruja. Kamee-korut ovat suosittuja juhlakoruja. Niiden alapuolella on miesten perinteinen hevosenkenkäsormus, ja oikealla taas pari kehärengaskorvakoruja. Kuva: Nadja Mikkonen / Yle
Suomalaisen romaninaisen korut ovat suuria, koska muuten ne hukkuisivat helposti näyttävään asuun, kertoo Grönstrand. Tyypillinen romaninaisen koru on kehärengas, jota lävistää puikko.
Romaniyhteisössä myös tunnistetaan tiettyjen kultaseppien kädenjälki, koska korujen teko on monesti uskottu valikoiduille ammattilaisille, kertoo Svarts Lindgren.
Korut kulkevat suvussa
Kun romanitytöt tulevat siihen ikään, että heille uskaltaa luottaa koruja, niitä annetaan perintönä, kertoo Svarts Lindgren. Grönstrand huomauttaa, että korujen rahallinen arvo ei ole niin merkityksellinen kuin niiden tunnearvo. Grönstrandille itselle tärkeimmät korut ovat mummolta saatuja.
– On muutamia koruja, mitkä olen itse aikuisena hankkinut. Ne ovat ihan eri arvossa kuin mummolta saadut, eikä niitä voi edes verrata, Grönstrand sanoo.
Svarts Lindgren esittelee parin hiukan käytössä kärsineitä korvarenkaita, joista puuttuu osia. Silti ne ovat säästössä, koska ne on saatu isoäidiltä.
Ennen romanit olivat kiertävää kansaa. Kaikki omaisuus kulki mukana, ja silloin korut olivat pääoma.
– Tanja Svarts Lindgren
Koruja kierrätetään siis paljon sukulaisilta toisille lahjoina, joskaan arvokoruja ei luovuteta, jos nuori ei ole osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.
– Kotona, kun olin nuori ja olin hölmöillyt, ensimmäisenä sanottiin: "No niin, annapas korut tänne." Se tarkoitti sitä, että ei osaa ottaa vastuuta ja käyttäytyä, ja se oli heti se rangaistus, kertoo Grönstrand.
Svarts Lindgren uskoo vahvasti, että korukulttuuri siirtyy myös tulevalle sukupolvelle. Korujen pitämisessä ei ole mitään tiettyjä sääntöjä, joskin Svarts Lindgren itse pitää pienemmistä koruista.
– Mutta minua vähän moititaan siitä. Sanotaan, että voisit vähän useammin käyttää isoja koruja, kun ne kerran ovat olemassa, hän nauraa. http://yle.fi/uutiset/korussa_voi_olla_sukupolvien_perinne__arvokoruilla_testataan_romaninuoren_kykya_kantaa_vastuuta/8658694
Kuopiossa järjestettiin 23.3.2016 Romanikulttuurin ohjaajien päivät, joiden päätteeksi juhlittiin uusien romanikulttuurin ohjaajien valmistumista Savon ammatti- ja aikuisopistosta. Valmistunieden joukossa oli myös 4 kajaanilaista: Timi Lindgren, Tanja Svarts Lindgren, Jaana Grönfors ja Leif Lindgren. Lämpimät onnittelut valmistuneille ja menestystä jatko-opintoihin!
Päivän aikana keskusteltiin aktiivisesti työpajoissa esimerkiksi lasten romani-identiteetin kehittymisestä, romaninuorten syrjäytymisen ehkäisystä ja romanikulttuurin ohjaajana työllisytmisestä.
Opettaja Nina Lahtinen kiitti puheessan opiskelijoita ja koulun rehtoria. Romanikulttuurin ohjaajiksi opiskelevien opettaminen on hänelle kutsumustyötä ja mieluista työtä.
Tanja Svarts Lindgren ja Ramona Grönstrand
Vastavalmistuneet
Yleisö kuunteli tarkoin valmistuneen puheenvuoroa. Sen piti Tenho Nikkinen aiheesta Romanitoimijana yhteiskunnassa. Puheessaan Tenho kannusti valmistuneita olemaan ylpeä ammatistaan ja edistämään työssään kaikkea hyvää.
Kainuun romanihanke piipahti opintomatkalle keväiseen Helsinkiin.
Vierailukohteina olivat Opetushallitus, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Helsingin yliopisto. Opetushallituksessa kuultiin tuoretta tietoa aikuisten romanien kouluttautumisesta. On hyvä, että aiheesta on saatu tietoa ja romanit olivat olleet aktiivisia kyselyihin vastaajia. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että tiedon ja tuen tarve koulutusasioissa on romanien keskuudessa suuri ja tähän tarpeeseen myös Kainuun romanihanke paikallisesti vastaa.
Diakonia-ammattikorkeakoulussa kävimme nostattamassa opiskeluintoa. Tutustuimme sosiaalialan koulutuksiin ja oppimisympäristöihin. Tilat olivat hulppeat ja herättivät ihastusta niin talon väessä kuin vierailijoissa.
Angelica tositoimissa
Viimeinen vierailukohde oli Helsingin yliopisto. Yliopistolla on mahdollista opiskella romanikieltä, -historiaa ja -kulttuuria. Osallistuimme opiskalijaryhmän mukana opetukseen, ja saimme kuulla mm. romanikielen historiasta.
"Nyt pitää tähdätä korkeammalle" – Romanit työllistyvät hankkeen avulla
Lohiba buttijatta -hankkeen tarkoitus on etsiä työikäisille kainuulaisille romaneille oma väylä työ- ja koulutusmahdollisuuksiin.
Projektisuunnittelija Ramona Grönstrandin mukaan Lohiba buttajatta -hankkeelle kuuluu hyvää. Kuva: Nadja Mikkonen / Yle Kajaani Kainuun Lohiba buttijatta- eli Työn iloa -hanke edistyy hienosti, kertoo projektisuunnittelija Ramona Grönstrand.
Hankkeen rahoitus onnistui siten, että tarvitusta omarahoitusosuuteen kuuluvasta 20 000 eurosta puolet saatiin Kajaanin kaupungilta, puolet taas Kainuun liitolta ja Kajaanin ammattikorkeakoululta.
Hanke alkoi viime elokuussa ja kestää syyskuuhun. Hankkeessa on 13 osallistujaa ja parhaimmillaan heitä oli 18. Ne viisi, jotka eivät enää osallistu hankkeeseen, on saatu aktivoitua, kertoo Grönstrand.
– Osa on työllistynyt, osa opiskelee, osa on työharjoittelussa tai muuten aktivoitunut työelämään.
Suomalainen koulutuskaavio on ollut minulle vähän epäselvä.
– Tanja Svarts Lindgren
Hanke järjestää osallistujille koulutuspäiviä, joissa esimerkiksi tutustutaan eri aloihin tai järjestetään työpajoja vuorovaikutukseen liittyen. Iso osa hankkeesta liittyy yksilöohjaamiseen, kertoo Grönstrand.
– Tuen ja ohjaan osallistujia opintopolulle ja työllistymään, sanoo Grönstrand.
Tarkoituksena on, että osallistujat löytäisivät sen "oman juttunsa" työllistymisen tai koulutuksen suhteen. Joskus työllistymistä ovat myös hankaloittaneet kulttuuri- ja viestintävaikeudet romanien ja kantaväestön välillä.
Tavoitteet korkealle ja koulutusväylät selviksi
Ramona Grönstrandin mukaan ajatus hankkeeseen lähti paikkakunnan romanien omasta toiveesta.
– En muista itse aikaa, jolloin näin monet Kajaanin romanit olisivat olleet työllisyystoimenpiteissä yhtä aikaa, Grönstrand sanoo.
Osa on työllistynyt, osa opiskelee ja osa on työharjoittelussa tai muuten aktivoitunut työelämään.
– Ramona Grönstrand
Tanja Svarts Lindgren on yksi hankkeeseen osallistujista. Hän valmistuu romanikulttuurin ohjaajaksi ensi kuussa, ja jatko-opiskelut pyörivät jo mielessä. Kajaaniin Svarts Lindgren muutti viisi vuotta sitten Ruotsista.
Hanke on auttanut häntä saamaan selvän rungon omille opiskelu- ja työkuvioilleen.
– Suomalainen koulutuskaavio on ollut minulle vähän epäselvä. Ramona tuossa heitti ohi mennen, että nyt pitää tähdätä korkeammalle. Jäin miettimään, mitähän se tarkoitti, ja sitten kävin ammatti-opiston infotilaisuudessa, jossa opettaja sanoi samaa. Sitten vasta ymmärsin, että korkeakouluopintojahan tässä pitäisi lähteä havittelemaan, Svarts Lindgren kertoo.
Puola kutsui eri maita keskustelemaan romanien ammatillisesta
aikuiskoulutuksesta kolmepäiväiseen tapaamiseen marraskuun lopussa. Kajaanista
tapaamiseen osallistuivat AIKOPAn Mervi Summanen ja romaniväestön edustajana
Rickhard Långström.
Krakovan tapaamisessa olivat mukana Suomen lisäksi Makedonia, Bosnia-Hertsegovina ja Puola
Romanien kouluttautuminen ja työllistyminen ovat Euroopassa
ajankohtaisia: kaikkialla on ymmärretty, että vain koulutukseen panostamalla
romanit integroituvat yhteiskuntiin entistä paremmin. Tähän samaan
tavoitteeseen liittyy myös Kainuussa meneillään oleva hanke Lohiba buttijatta.
Mervi Summanen kertoo, että hän sai muiden maiden esittelyistä ja
kokemuksista vahvistusta siihen, että Kainuun romanihankkeessa on tehty
oikeanlaisia asioita: ”Tukemalla ja kannustamalla aktiivisia romaneja eteenpäin
koulutus- ja työuralla koulutetaan alueelle edelläkävijöitä. Heidän kauttaan
kaikkien romanien ulottuvilla olevat mahdollisuudet tulevat näkyviksi.”
Rickhard Långström oli Kainuun romaniväestön edustajana ja osallistui
aktiivisesti keskusteluihin.
Rickhard Långström tiivistää tapaamisen antia: ”Minusta tuntuu, että
pystyimme auttamaan puolalaisia romanityön linjausten muodostamisessa. Yksi
linjauksista oli, että jos romaniperheessä on joku aktiivinen, niin tuetaan
koko perhettä. Lisäksi ministeriötason seurantaa lisätään, jotta hankkeiden
tuloksista saadaan parempi käsitys. Henkilökohtaisesti minulle oli tärkeää,
että sain tuoda oman ruohonjuuritason näkemykseni esille. Se oli vastuullinen
tehtävä.”
Eri valtiot ovat romaniasioissa erilaisissa vaiheissa ja tilanteissa
yhteiskunnallisista rakenteista johtuen. Suomessa romaniasioita hoidetaan
rakenteellisesti: romaniasioita koordinoi sosiaali- ja terveysministeriön
alaisuudessa toimiva Romaniasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnan kautta
Lohiba buttijatta pääsi Krakovan tapaamiseen.
Suomessa romanien työllistyminen on haastavaa, vaikka he ovat
viimeisten vuosikymmenten aikana nostaneet koulutustasoaan. Ammatillinen
koulutus ei läheskään aina takaa pääsyä työelämään. Puolassa taas on erilaisia
romaniyhteisöjä, joista osa on lähes eristäytynyt valtaväestöstä.
Bosnia-Hertsegovinassa ratkaisuja etsitään koulutuksen lisäksi asunto-oloihin
liittyviin asioihin, kuten Makedoniassakin. Kahden miljoonan asukkaan Makedoniassa
on 55 000 romaniksi rekisteröitynyttä henkilöä, ja kuitenkin epävirallisen
arvion mukaan maassa elää 155 000 romania. Nuoressa valtiossa romanit ovat
vakiinnuttaneet asemansa jopa aina ministeritasolle asti. Osallisuus,
aktivointi ja koulutuksen merkityksen tekeminen näkyväksi ovat kaikkien maiden
tavoitteita romanityössä.
Krakovan työryhmätapaamisen järjesti CAHROM, joka on Euroopan neuvoston
hallitusten välinen romaniasioiden asiantuntijakomitea. Onneksi matkalla ehti
myös tutustua Vanhaan kaupunkiin (Vanhankaupungintori) ja juutalaiskaupunginosa
Kazimierziin.
