Lohiba buttijatta -hanke on kestänyt vuoden ja ELY-keskus on myöntänyt sille jatkoaikaa tammikuun 2017 loppuun asti. Se on ilo, koska paljon on vielä tehtävää.
Syksyn aikana hankkeessa aiotaan:
- järjestää työnhakuvalmennusta ja TuRom-koulutus (29. - 30.8.2016)
- ohjata työn- ja opiskelupaikan hakua ja
- tukea opiskelemassa olevien työharjoittelupaikkojen etsimistä, tehtävien tekoa ja antaa ylimääräistä opinto-ohjausta.
Hankkeesta on kirjoitettu keväällä myös Latso Diives -lehdessä.
Hyvän kesän toivotukset kaikille ja tapaamisiin syksyllä hankkeen parissa.
Terv. Ramona
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Korussa voi olla sukupolvien perinne – arvokoruilla testataan romaninuoren kykyä kantaa vastuuta
Koruilla on monia merkityksiä kantajalleen, ja erityisen rakkaita ovat usein korut, jotka on saatu lahjaksi tai peritty. Koruilla voidaan viestiä myös tiettyyn yhteisöön kuulumisesta. Suomen romaniyhteisöllä on tunnetusti rikas koruihin liittyvä perinne.
Tanja Svarts Lindgren (vas.) ja Ramona Grönstrand pukivat kamee-korut ylleen, vaikka useimmiten niitä käytetään vain juhlissa. Kuva: Nadja Mikkonen / Yle Monella meistä on rakkaita koruja, jotka on saatu esimerkiksi perintönä tai lahjana ja joihin liittyy tunneside. Sen huomasi teollinen muotoilija ja korujen tekijä Kaisa Sipovaara aikanaan pro gradu -työssään, jossa käsitteli korun merkitystä kantajalleen.
Esimerkiksi vihkisormukset, huomenlahjat tai mummon vanhat kaulakorut ovat koruja, joihin liittyy muisto tai tunneside toiseen ihmiseen, Sipovaara kertoo.
Sipovaaran mukaan korujen merkityksessä näyttäisi olevan kaksi eri puolta. Ne ovat yksilölliset tekijät, kuten korun tuoma estetiikka tai identiteetin rakentuminen, ja sosiaaliset tekijät, kuten ihmissuhteet tai korun tuoma perintö.
Kotona, kun olin nuori ja olin hölmöillyt, ensimmäisenä sanottiin: "No niin, annapas korut tänne."
– Ramona Grönstrand
– Itse pyrin tekemään tuotteen siten, että käyttäjä itse viimeistelee korun omalla persoonallaan, kertoo koruja sivubisneksenä tekevä Sipovaara.
Korut luovat joskus vahvojakin merkityksiä. Kalevala-korujen käyttäjä voi olla perinnerakas samalla tavalla kuin Suomileijona-riipuksen ystävä, ja koruista saadut mielikuvat voivat vaihdella.
– Uskaltaisin väittää, että suomalainen haluaa korulta laatua ja puhtautta, ja halutaan tietää, mistä se on peräisin, Sipovaara toteaa.
Korut viestittävät ryhmään kuulumisesta
Koruilla voidaan viestittää tiettyyn yhteisöön kuulumista. Esimerkiksi rippiristi kertoo konfirmaation merkityksestä, ja myös etnisillä ryhmillä, kuten saamelaisilla ja romaneilla, on omia koruperinteitään.
Ramona Grönstrand ja Tanja Svarts Lindgren omistavat perinteisiä, isoäideiltään perimiä koruja. Koruissa piileekin valtava tunnearvo.
– Ennen romanit olivat kiertävää kansaa. Kaikki omaisuus kulki mukana, ja silloin korut olivat pääoma. Ja ne kulkevat perintönä polvesta toiseen, kuten minunkin korussani lukee äitini nimi, Svarts Lindgren kertoo. Valikoima perinteisiä romanikoruja. Kamee-korut ovat suosittuja juhlakoruja. Niiden alapuolella on miesten perinteinen hevosenkenkäsormus, ja oikealla taas pari kehärengaskorvakoruja. Kuva: Nadja Mikkonen / Yle
Suomalaisen romaninaisen korut ovat suuria, koska muuten ne hukkuisivat helposti näyttävään asuun, kertoo Grönstrand. Tyypillinen romaninaisen koru on kehärengas, jota lävistää puikko.
Romaniyhteisössä myös tunnistetaan tiettyjen kultaseppien kädenjälki, koska korujen teko on monesti uskottu valikoiduille ammattilaisille, kertoo Svarts Lindgren.
Korut kulkevat suvussa
Kun romanitytöt tulevat siihen ikään, että heille uskaltaa luottaa koruja, niitä annetaan perintönä, kertoo Svarts Lindgren. Grönstrand huomauttaa, että korujen rahallinen arvo ei ole niin merkityksellinen kuin niiden tunnearvo. Grönstrandille itselle tärkeimmät korut ovat mummolta saatuja.
– On muutamia koruja, mitkä olen itse aikuisena hankkinut. Ne ovat ihan eri arvossa kuin mummolta saadut, eikä niitä voi edes verrata, Grönstrand sanoo.
Svarts Lindgren esittelee parin hiukan käytössä kärsineitä korvarenkaita, joista puuttuu osia. Silti ne ovat säästössä, koska ne on saatu isoäidiltä.
Ennen romanit olivat kiertävää kansaa. Kaikki omaisuus kulki mukana, ja silloin korut olivat pääoma.
– Tanja Svarts Lindgren
Koruja kierrätetään siis paljon sukulaisilta toisille lahjoina, joskaan arvokoruja ei luovuteta, jos nuori ei ole osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.
– Kotona, kun olin nuori ja olin hölmöillyt, ensimmäisenä sanottiin: "No niin, annapas korut tänne." Se tarkoitti sitä, että ei osaa ottaa vastuuta ja käyttäytyä, ja se oli heti se rangaistus, kertoo Grönstrand.
Svarts Lindgren uskoo vahvasti, että korukulttuuri siirtyy myös tulevalle sukupolvelle. Korujen pitämisessä ei ole mitään tiettyjä sääntöjä, joskin Svarts Lindgren itse pitää pienemmistä koruista.
– Mutta minua vähän moititaan siitä. Sanotaan, että voisit vähän useammin käyttää isoja koruja, kun ne kerran ovat olemassa, hän nauraa. http://yle.fi/uutiset/korussa_voi_olla_sukupolvien_perinne__arvokoruilla_testataan_romaninuoren_kykya_kantaa_vastuuta/8658694
